Italijan kel' (ičeze nimitused: italiano, lingua italiana) mülüb indoevropižhe kel'kundha (romanine jouk, italiž-romanine alajouk). Se om valdkundkel' Italijas, San Marinos, Vatikanas, Šveicarijas da EÜ:n aluzkundoiš. Pagižijoiden lugu om läz 70 mln ristituid.[1]

Italijan kelen leviganduz mail'mas

Reguliruindorganzacii om Akademii della Kruska (Accademia della Crusca, Florencii, vspäi 1583).

Italijan kirjkel' om olmas latinan kirjamišton pohjal. Nened kirjamed kävutasoiš vaiše sanoiš verazmaiženke augotižlibundanke: j, k, w, x, y. Kirjankel' om sätud Toskanan paginan alusel.

Lugusanad

vajehta
  • uno — üks'
  • due — kaks'
  • tre — koume
  • quattro — nell'
  • cinque — viž
  • sei — kuz'
  • sette — seičeme
  • otto — kahesa
  • nove — ühesa
  • dieci — kümne
  • venti — kaks'kümne
  • trenta — koumekümne
  • cento — sada
  • mille — tuha

Frazad

vajehta
  • Benvenuto! — Tervhen!
  • Come ti chiami? — Kut sindai kuctas?
  • Da dove vieni? — Kugalaine oled?
  • Dove vivi? — Kus sinä eläd?
  • Addio! — Nägemižhesai!
  • Grazie. — Kitän.

Homaičendad

vajehta
  1. Simone, 2010.

Edesine lugemine

vajehta
Anglijan kelel
Italijan kelel
  • Palermo, Massimo (2015). Linguistica italiana. Il Mulino. ISBN 978-8815258847.
  • Simone, Raffaele (2010). Enciclopedia dell'italiano. Treccani.