Kalevala

Sil sanal voib olda toižid znamoičendoid; miše nähta niid, tulgat tänna.

Kalevala (mugažo karjalan i suomen kelil) — karjalaiž-suomalaine rahvahaline epos runoiš. Kogoneb vižkümnes pajospäi.

Suomalaine Elias Lönnrot-kelentedomez' (1802−1884) kerazi karjalan i suomen rahvahan pajoid-starinoid Karjalas i Suomenmas, sid' valiči pajoid, ühtenzoiti niid süžetan pirdoil i andoi nimitust. Ezmäine variant oli vaumitud vodele 1828. Lönnrot ümbriradoi keratud materialad kahtišti: vl 1835 pästtihe ezmäižen kerdan (12 078 runod), vl 1849 kahtenz' pästand om sündnu (tegijan lopuline variant, 22 795 rived).

Kalevala om amuižiden vägimehiden man nimituz. Suomalaižed i karjalaižed eliba religijan veroidenke edel hristanuskondad, i kirj om niiden andmusiden znamasine purde.

Kändused

Ezmäižed kävutadud kändmaha Kalevalad verhad keled oliba ročin kel' (Kastren, 1841) i saksan kel' (1852). Epos om kätud venän kel'he täuzin vl 1888 (Leonid Bel'skii), mugažo vn 1998 känduz om pästtud (tegijad Eino Kiuru i Armas Mišin).

Vepsän kel'he Kalevalan kändi Nina Zaiceva-kelentedomez'. Toižend lapsiden täht (2003) i täuz' kirj (2022) oma sätud.

Irdkosketused

• Lönnrot Elias. Kalevala avtor.karelia.ru-saital /Kändi vepsän kel'he N.G. Zaiceva, venän kel'he A.I. Mišin, E.S. Kiuru, kuvad A.A. Maksimov. — Petroskoi: Periodika, 2022. — 544 lp. (veps.) (ven.) ISBN 978-5-88170-426-1; ISBN 978-952-7277-21-8 (FIN)

Nece kirjutuz om vaiše ezitegez. Tö voit abutada meile, ku kohendat sidä da ližadat sihe.