Söm om kaik, mi sättub söndale i jondale eläjiden organizmoiden täht.

Erazvuiččed sömäd

Kulinarii om sömän vaumičendan (slokostindan) tedo. Sömtegimišt pästab söndtavaroid maižandusen da erasiden toižiden sarakoiden pol'fabrikatoišpäi. Istorižikš mectuz da poimind oliba sömän samižen päižikš purtkikš, ned processad oma kaičenus tähäsai külälaižil, erasiden igähižiden rahvahiden elon aluz.

Mülünd i toižendad

vajehta

Otandan südäimehe process om sömine, sen jäl'ghe sömänsulatand zavodiše. Söte kävutase kodikoittud živatoiden sömižen täht. Söm om tarbhaine täutmaha hibjan energijan varoid i metabolizman himižiden reakcijoiden täht. Mülütab nenid substancijoid: vauktušad, razvad, hil'vezikod, vitaminad, mineralad i mikroelementad. Hibj kazvab, kändase täuz'kaznudeks da eläb toižen ontogenezan kal't.

Jagadas sömid augotižlibundan mödhe: kazmusišpäi i živatoišpäi. Ku söm kogoneb produktoišpäi vaiše ühtenke augotižlibundanke, ka nimitadas sidä dietaks: vegetarižuz, lihadiet, maiddiet da toižed. Ičeze energine arvuz om sömän kaikuččel toižendal.

Sömän korged lad om tarbhaine. Varuitoi söm ei mülü toksinoid, pesticidoid, fizižid redustoitajid substancijoid, kucujid läžundoid mikroorganizmoid (bakterijad, parazitad, virusad). Joga sömäl kožundan strok om olmas. Piidab kaita gigijenad edel sömän otandad südäimehe, pesta keitimpol't, sen astjoid edelpäi i pesta käzid ani edel sömišt puhthan veden i muilan kävutandanke.

Sömhä sidodud vepsän muštatišed da ozoitesed

vajehta

Muštatišed

vajehta

Erased muštatišed oma ottud «Mi meles, se i keles»-kogodusespäi.[1]

  • Andoi jumal sun, andab sömäd-ki (supalan-ki).
  • Čapa, sö da anda meile.
  • Ed keita, ka ed sö-ki.
  • Ei i car' kuldad sö.
  • Ei luzik söta.
  • En olend sönu – emboinu, a söin da en ni sijaspäi.
  • Heimod om äi, söda ei kus.
  • Hüvä pudr, da penehk stauč.
  • Kelel päd ed söta.
  • Ken aigoiš libui, se i söi, a ken möhäs libui, se luzikan noli.
  • Ken radab, ka se i söb.
  • Ken rahnob, se i söb.
  • Kenen jaug kopsab, sen su-ki näpsab.
  • Keza keradab, a tal'v söb.
  • Lapses om äi ližad: kalan sab da kaks' söb.
  • Lehm tanhal — söm pertiš.
  • Leib da vezi — saldatan söm.
  • Luzikaine, ole hüvä, mäne sömha!
  • Luzikal sötab, a luzikvardel sil'män kaivab. (andab i sid'-žo anastab)
  • Mahtad munid söda, ka mahta i kanoid sötta.
  • Mez' ei voi olda sömäta.
  • Mez' söb, mez' sab, mehele andab Jumal.
  • Midä ei sögoi, sidä i laudale ei togoi.
  • Min ostad, sen söd-ki.
  • Mitte samine, mugoi i sömine.
  • Nagrižpirgas eile sömäd, nekrutas eile oluhad.
  • Om pök söb seičeme sömäd, toine pök söb ühten sömän i sen penikaižen.
  • Rad radon sijas, a sönd — söndan sijas.
  • Rates om lašk, a södes om vahv.
  • Sapkoid kuluta ed — mustikašt sö ed.
  • Sures kanzas kaik sijad oma magedambad.
  • Sö čomad lent i pida čomad mel't.
  • Sö kromaine, ka linned priha čomaine.
  • Sö muiktad, ka ed varaida huiktad.
  • Söid kut siga, läksid kut koza.
  • Söm mehen kandišeb.
  • Sömäta joksed läbi pöudos, a alasti ei sa.
  • Tämbäi ed sö tulebid leibid.

Ozoitez

vajehta
  • Söb, söb, ei voi kül'düda. (lämoi)

Homaičendad

vajehta
  1. Mi meles, se i keles. Vepsläižed muštatišed (ladii om O. J. Žukova). — Petroskoi: «Periodika», 2018. — 96 lp. ISBN 978-5-88170-307-3 (veps.) (ven.)

Irdkosketused

vajehta