Oza
Oza om ristitun olend, kudamb sättub ičeze olendan arvoimižiden kaikiš surembale südäitäudundale, elon täudusele i hamakahudele, ičeze ristitun znamoičendan elohopanendale.
An'olo Bronzino, «Ozan allegorii»
Nened disciplinad tedoitas ozan fenomenad: psihologii, filosofii, fiziologii, sociologii, ekonomine teorii, mugažo religii.
Ozan problem oli antižen etikan keskuzline kategorii. Aristotel' tedoiži sidä ezmäižel i märiči ozad kuti «hengen töhišt täudes hüvädtegendas» (Nikomahan etik-tö). Hüvädtegend oli se, mi vedab ozannoks.
Ozha sidotud vepsän muštatišed[1]Redigeeri
- Igä elämata, oza tedmata.
- Kaikuččel kozal om ičeze oza.
- Laps' sündub, hänen oza-ki sündub.
- Oza — ocalaz.
- Oza ei magada.
- Oza ei ole havad, ougale ed ota.
- Oza kuti haragan peza. (hudr, illüzorine)
- Ozad kädehe ed ota.
- Ozad lepkehe ed omble.
- Ozavale elo tuleb piluiš-ki läbi, a onetomal lähteb uksiš.
- Ozavale kaik om hüvä.
- Ozavale mehele kukoi-ki munib.
- Rahvahal om oza, a minai ozaine.
- Ristitun näged, a ozad ed näge.
- Sinun oza völ kätkes magadab.
- Tedaižin, miše ozad ei ole, ka surman vastha mänižin.
Kacu mugažoRedigeeri
HomaičendadRedigeeri
- ↑ Mi meles, se i keles. Vepsläižed muštatišed (ladii om O. J. Žukova). — Petroskoi: «Periodika», 2018. — 96 lp. — Lpp. 31−33. ISBN 978-5-88170-307-3 (veps.) (ven.)
| Oza Vikiaitas |
|
Nece kirjutuz om vaiše ezitegez. Tö voit abutada meile, ku kohendat sidä da ližadat sihe. |